Olin niin vasynyt, etta uni tuli vakisin Mumbayn junassa. Lampotila muuttui matkan varrella lampimaksi ja myohemmin kuumaksi. Toivoimme, etta paasisimme eroon kylmista oista ainakin hetkeksi. Asemalle saavuimme 16:30. Tietysti hirvea nalka, mutta talla kertaa olin varautunut, suklaapatukka loytyi taskusta. Naimme viela saman saksalaisen, joka lahti kanssamme Udaipurista, han lahti eri suuntaan, joten sanoimme hyvastit ja toivotimme hyvaa matkaa. Suuntasimme paajuna-asemalta Chhatrapati Shivaji Terminuksen suuntaan(juna-asema, UNESCOn suojelukohde) ja sielta Colaban kaupunginosaan.
Mumbai oli hyvin erilainen nakemistamme kaupungeista, lansimainen kulttuuri nakyi voimakkaasti(johon pojat myos sortuivat), niin uudet tuulet kuin brittilaisten valloittajien kadenjalki. Keskusta oli hyvinkin siisti Intian mittapuulla. Hyvin vahan tultiin riivaamaan. Puolet liikennoivista ajoneuvoista oli takseja, joten kulkupeleja riitti.Muistaakseni noin 15 milj. asukasta. Todellisuus on toinen keskustan ulkopuolella, slummialue on massiivinen.
Hostel Sea Shore tarjosi Colabassa mukavat tilat yhdeksi yoksi suht edullisesti. Reissun jaljilta olimme lievasti sanottuna likaisia, joten suihkuun ja sitten syomaan. Ruoan jalkeen Antti meni viela parantelemaan oloaan(vatsavaiva jatkui viela, joskin lievempana), lahdimme Tuukan kanssa oluelle. Mielenkiintoisena yksityiskohtana baarin takapihalla oli viinakauppa ja asiakaskunta surffasi edestakaisin kaupan ja kapakan valia.
Takaisintulomatkalla verestimme kouluaikojen jumppatunteja kokeilemalla liaanien kestavyytta, niita oli runsaasti paikallisissa puissa. Hotellin turvamies yritti kaupitella meille Goan matkakirjoja. Samalla tormasimme yhteen suomalaiseen.
20.12.2011
Hyvin nukutun yon jalkeen aamiaiselle ja huoneen luovutus puolilta paivin. Varusteet jaivat hotellille(juna lahtisi vasta 23:00) Chhatrapati Shivaji Terminukselta. Hostellin lahialueelta paljastui erittain tunnelmallinen asuinalue ja markkinapaikka, jossa palloilimme paattomasti. Matkallamme tormasimme paljon koululaisiin, jotka olivat hyvin kiinnostuneita meista. Etenkin minun ja antin hiuksettomuus heratti reaktioita.
Otimme taksin paikalliselle hiekkarannalle, mutta uimisesta ei kannattanut haaveilla, vesi oli kuulemma myrkyllista. Loysimme kuitenkin jotain helpotusta kuumuuteen, laheisessa kioskissa myytiin Kulfia(jonkin sortin jaatelo), joka virkisti mielta. Tasta oli hyva jatkaa makoilua rantahiekassa.
Rantabulevardin varrella seurasimme krikettiharjoituksia, kaksia haa-seremonioita seka auringonlaskua.
Varusteiden haku hotellilta auringon laskettua, hetken nettihengailu ja suunta kohti juna-asemaa. Evasten hankinta asemalla ja oikean raiteen etsinta. Junaan astuminen on aina hirveaa saatamista mutta lopulta saimme rinkat kiinni penkkien alle ja valmistauduimme nukkumaan. Samassa vaunussa eras tanskalaisnainen oli kaynyt aiemmin Goalla ja hanelta saimme hieman vinkkeja siita mihin kannattaa menna. Paatimme siirtaa kuitenkin paatoksenteon aamuun, silla kiire ei tassa vaiheessa ollut ongelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti